lauantai 16. syyskuuta 2017

16. Syyskuuta

Tuntuu vaikealta palata blogiin sen jälkeen kun juuri viime postauksessa totesin, että kaikki oli hyvin ja oli hyvät fiilikset syksyn suhteen. Viikossa kaikki on muuttunut ja käsittelen tällä hetkellä lähipiirini kanssa odottamatonta menetystä ja suru on loputon. Blogi on kuitenkin tällä hetkellä ehkä minulle semmoinen keino paeta todellisuutta ja käsitellä pinnallisia asioita vaikka pääni onkin täynnä pelkkiä syvällisiä ajatuksia. Tuntuu ehkä vähän vaikealta ylipäätänsä tarttua siihen normaaliin elämään mutta tärkeää tällaisina hetkinä onkin nähdä niitä valonpilkahduksia elämässä.

Tällä viikolla täytin myös vuosia ja minut tuntevat tietävät, että rakastan syntymäpäiviä. Tänä vuonna niiden viettäminen ei kuitenkaan tuntunut oikealta ja olin lähinnä helpottunut kun päivä oli ohi. Tuntuu, että 26 vuotta täytettyäni silmäpussini myötä vanhenin vuosikymmenen samalla kun tunnen olevani lähempänä 16-vuotiasta Lottaa kuin ikinä.

Tänään kävin ostoksilla ja oli ihanaa hetkeksi paeta omia ajatuksia ja keskittyä kauniisiin esineisiin.

Housut Vero Moda // Takki All Saints // T-paita Stylein // Hattu H&M // Laukku Chanel // Kengät &Other Stories 

Hyvää viikonloppua teille! PS. Tästä postauksesta ei ollut tarkoitus tulla näin synkkä. Toivotaan, että seuraava postaus on jo positiivisempi ja jatkan niiden pinnallisten asioiden kanssa. 

tiistai 5. syyskuuta 2017

Mitä mulle kuuluu?

Kuukauden aikana blogiin on tullut lähinnä häihin liittyviä postauksia ja olen käsitellyt häitä postauksissa aika pintapuoleisesti ja vähäsanaisesti. Mulla on ihan valtavasti kerrottavaa ja kuvia näytettävänä mutta olen itseasiassa pihistellyt niitä ihan tarkoituksella. Odotan nimittäin vielä, että saan häävideomme käsiini. Kuvaajat tekevät videosta myös koosteen minkä ajattelin jakaa blogissa.  Sen jälkeen alkaa kuvia sataa myös blogin puolella!

Täytyy myöntää, että häitä ennen ja niiden jälkeen oli niin paljon tekemistä, että kärsin hieman hää-ähkystä jälkikäteen. En ole esimerkiksi häiden jälkeen käynyt kertaakaan Pinterestissä. Niitä sivuja tuli kulutettua päivittäin tuntikausia! Häät olivat koko ajan mielessä ja jos hetken yrititkin olla miettimättä niitä, joku kyllä palautti ajatuksesi niihin puolestasi. Nyt tuntuu hyvältä kun elämä ei enää pyöri häiden ympärillä vaan ollaan palattu arkeen. Arki ei ole ikinä ollut mulle negatiivinen käsite vaan nautin siitä kovasti ja siihen olen aina pyrkinyt. Siihen, että arki on sujuvaa ja, että siitä nauttisi. Tykkään siitä, että on omat rutiinit ja silloin osaa arvostaa nimenomaan niitä pieniä asioita kuten sitä, että ostaa Lidlistä maailman parasta jäätelöä.

Noin ylipäätänsä mulle kuuluu tällä hetkellä todella hyvää. Olen viihtynyt viime aikoina aika paljon omissa oloissani ja se on ollut musta todella ihanaa ja rentouttavaa. Olen saanut keskittyä töihin ja vapaa-ajalla olla kotona ja rauhoittua hektisen kesän jälkeen. Se on ollut juuri se mitä mä tarvitsin. Nyt on taas voimat palautuneet ja mulla on hyvät vibat tästä syksystä. Häämatkan lisäksi syksylle ei ole muita suunnitelmia mutta sekin on vaan tosi okei.

Mekko Mango // Laukku Chanel // Kengät Valentino

lauantai 26. elokuuta 2017

THE RINGS

Vihkisormkseni on ehtinyt vilahtaa jo niin blogin, Snapchatin kuin myös Instagramin puolella mutta nyt on tarkoitus esitellä tämä aarteeni paremmin.

Viime talvena tässä postauksessa kerroin tarkemmin siitä miksi päädyin teettämään sormukseni. Kun aloitin vihkisormuksen metsästyksen en arvannut miten vaikeaa se olisi mutta onneksi yhteinen sävel löytyi Tamperelaisen perheyrityksen Kultasepät Andreasenin kanssa ja he hiffasivat heti mitä halusin. Yksinkertaisen yksikivisen sormuksen joka ei olisi liian korkea ja sopisi hyvin yhteen kihlasormukseni kanssa.


Prosessin hauskin osuus oli ehdottomasti timantin valinta ja teettämisessä oli juurikin se hyvä puoli, että sain valita sormuksen timantin laadun, mallin ja koon. Rehellisesti sanottuna mulla ei ole tällaisista asioista paljoa tietoa ja kultasepän vinkit olivatkin tässä tapauksessa todella tarpeen ja olen heidän ammattitaidosta ikuisesti kiitollinen.

En ole koskaan käyttänyt koruja kovinkaan paljoa ja tykkäsin älyttömästi Joonaksen valitsemasta kihlasormuksesta juurikin sen sirouden vuoksi. Kun aloimme suunnittelemaan vihkisormusta oli ajatuksissani sellainen 0,20ct timantti, korkeintaan 0,30ct mutta kuten ehkä kuvista saatatte huomata, nälkä kasvoi syödessä. Olen todella tyytyväinen timanttiin jonka loppujen lopuksi valitsin ja täytyy myöntää, että jään ihailemaan sitä joka hetki kun silmäni osuu vasempaan nimettömään.

Timantin malli on Cushion cut eli se on tyynynmallinen. Pyöreän ja Princess cutin välimuoto. Tätä timanttimallia käytetään paljon Halo -sormuksissa mutta minulle oli alusta asti selvää, että haluan sormuksestani Solitaire -sormuksen. Halo -sormukset ovat tällä hetkellä todella trendikkäitä ja sopivatkin niin monille mutta itselleni en voinut sellaista kuvitellakaan. Halusin jotain ajatonta ja simppeliä.


Entäs sitten kaiverrukset?

En ole aikaisemmin kertonut mitä kihlasormukseeni on kaiverrettu mutta nyt voi paljastaa senkin. Lupaan olla sun J.

Vihkisormuksessani taas lukee "Det var alltid du", Se olit aina sinä.

Tykkään persoonallisista kaiverruksista ja olen todella tyytyväinen sormuksiini. Kiitos Jussi Andreasen kun teit minulle unelmieni sormuksen! Diamonds are forever, toivottavasti nämä kaksi kulkevat mukanani hautaan asti.

Yhteistyössä Kultasepät Andreasenin kanssa, vihkisormus saatu sopimushintaan.

lauantai 19. elokuuta 2017

Be someone's YES



With every breath I take. Today, tomorrow, always.

Kuvat: Satu Mali

perjantai 18. elokuuta 2017

The morning when I got my fairytale. The day when my princess dream came to life, I got my prince and happily ever after.

Lauantai 5.8.2017 oli elämäni onnellisin päivä. Heräsin rauhallisena klo 8.00 neljän parhaan ystäväni vierestä. Olin yhtä rauhallinen kuin edellisenä iltana kun makasimme tyttöjen kanssa siskonpedissä, katsoimme Sinkkuelämää -elokuvaa telkkarista ja joimme viiniä. Tytöt taisivat vähän hämmentyä omaa Zen -tilaani ja pakko myöntää, että yllätin itsenikin.

Edellisenä iltana lopetin hyvissä ajoin säätiedotusten seuraamisen ja totesin, että tuli mitä tuli, päivästä tulee joka tapauksessa mahtava. Olin kuitenkin helpottunut aamulla kun tytöt avasivat verhot ja huusivat, että ulkona paistaa aurinko. Aamulla söimme rauhallisesti aamupalaa ja jäätiin itseasiassa jo aamiaisen kohdalla vähän jälkeen aikataulusta, hups.


Aamiaisen jälkeen ihana kaasoni Aino teki kampaukseni jonka jälkeen ystäväni Inka Manninen tuli tekemään meikin. Näissä vierähtikin nopeasti monta tuntia ja sitten olikin jo kiire. Olen aina ihmetellyt morsiamia jotka heräävät hääpäivänään kukonlaulun aikoihin mutta nyt mä ymmärrän. Olisin mielelläni ottanut aamuumme pari tuntia lisäaikaa.

Tyttöjä meikkaamaan tuli onneksi toinen meikkaaja ja kampauksia tekemään ystäväni Jassu.

Meikkini aikana yksi kaasoistani kävi hakemassa kukkakaupasta hääkimppuni sekä tyttöjen rannekukat ja hänen palattuaan tuli päivän pahin adrenaliinikuohu. Kimppu oli noin neljä kertaa pienempi kuin mitä olimme tilanneet. Tytöt soittivat kukkakauppaan ja sieltä ehdotettiin reklamoimista maanantaina. Tässä vaiheessa tartuin itse puhelimeen ja kerroin vihaisena, että vihkiminen on kahden tunnin kuluttua, että nyt ei maanantait oikein käy. Saatiin aivan älyttömän huonoa palvelua ja mua harmitti erityisesti siksi, että olen ollut tämän kukkakaupan uskollinen asiakas jo vuosia.

Valokuvaajamme Satu ja yksi kaasoistani lähti sitten kohti kukkakauppaa ja tilanne päättyi sillä tavalla, että kuvaajamme lopuksi liikkeessä lisäsi kukkia ja vihreää kimppuun, että siitä saatiin edes jotenkin siedettävä ja tilaamamme kimppua vastaava.


Kukkakatastrofin jälkeen hengitin pari kertaa syvään ja totesin, että minähän en anna tällaisten asioiden vaikuttaa päivääni ja avasin shampanjapullon. Sen tarpeessa olin. Olin hankkinut meille Lansonin White Label -pullon joka sopi mielestäni täydellisesti hääaamuun. Lasilliset kruunasivat pienet hattarapallot. En osannut odottaa, että hattara sulaisi shampanjaan odotellessa mutta itseasiassa se toi todella kivan maun.

Tässä vaiheessa luin myös Joonakselta saadun kortin ja kirjeen. Kannessa luki "See you at the altar" ja kyyneleet virtasi jo siinä vaiheessa. Sitten piti vielä lukea kirje. HUH.


Meidän oli tarkoitus tyttöjen kanssa mennä ulos ottamaan kuvia yhdessä ennen vihkimistä mutta aikataulu meni pahasti pieleen ja aika kului aivan liian nopeasti. Kohta meillä oli jo kiire laittaa hääpukua päälle. Niin kiire, että huomasin ulos lähdettyäni, että alushame puuttuu. Ihmettelin ja kauhistelin, että voiko tämä mekko päällä oikeesti olla näin vaikea kävellä ja sitten se iski minuun, alushame puuttui. Tytöt kävivät sen onneksi hakemassa kotoamme ja puin sen kirkon laittautumishuoneessa päälle.

Kiire tuli mutta silti en voinut lakata hymyilemästä. Pian kävelisin alttarilla Joonasta kohti ja sanoisin parhaalle ystävälleni, elämäni rakkaudelle tahdon. Voisiko mikään pilata sitä?


Hääaamun aikana ajattelin useasti, että miten olisinkaan pärjännyt ilman neljää kaasoa. Näitä upeita ystäviä. Miten kukaan pärjää vähemmällä, haha. Olo oli todella kiitollinen ja siunattu.

Tämä oli ensimmäinen osa häistämme. Näitä on tulossa lisää ja monta. Kuvia sain kuvaajalta yli 900 kpl. Kiitos Satu, you truly are the best! <3

Kuvaaja: Satu Mali