sunnuntai 18. helmikuuta 2018

BANGS

Olen jo pidemmän aikaa haaveillut otsahiuksien leikkuusta. Blogiani alkuaikoina seuranneet saattavat muistaa, että silloin minulla oli otsis. Minulla oli itseasiassa otsis lähes koko lapsuuden ja teiniajan mutta nyt viime kerrasta on vierähtänyt yhdeksän vuotta. Otsahiuksien ja taipuisien hiuksien yhdistelmä ei ole ideaali mutta nyt päätin, että on aika saada hiuksiin joku muutos.

Hiuksista tulee nostalginen olo, hyvällä tavalla. Kuvien uudet valkoiset nilkkurit taas ovat muisto menneiltä vuosilta ja jollaisten en ikinä kuvitellut päätyväni jalkoihini enää. Niin se muoti kiertää ja olen taas innoissani valkoisista kengistä. Taidan kuitenkin skipata suosiolla ne valkoiset teräväkärkiset ja kapeakorkoiset kengät jotka saavat edelleen aikaiseksi kylmiä väreitä.

Takki Marimekko // Housut H&M // Huivi Acne Studios // Kengät &Other Stories // Laukku Chanel // Aurinkolasit Givenchy

Tällä hetkellä syön lounaaksi lehtipihviä ja kuuntelen radiosta Top 500 rakkauslaulua -listausta. Tulee mieleen lapsuus kun kuuntelin melkein joka ilta radiokanavien Top-listauksia siinä toivossa, että sieltä tulisi ne omat suosikkikappaleet, jotta saisin ne kasetille nauhalle. Sitten jos onni kävi ja biisit tulivat, pystyi niitä sitten kuuntelemaan uudelleen ja uudelleen. Muistaako kukaan muu tehneensä tätä? :D

Ihanaa sunnuntaita kaikille, minun sunnuntai on näemmä aika nostalginen monella tapaa.

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

MIKSI RAKASTUIN MIEHEENI?

Kukaan ei varmaan kuvailisi minun ja mieheni parisuhdetta sanoilla "rakkautta ensisilmäyksellä", koska tietää että siihen meni yli kuusi vuotta ensitapaamisesta, että päädyimme lopulta yhteen. Silti minusta tuntuu, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ajattelin heti mieheni tavattuani, että wow mikä tyyppi ja ihailin hänen persoonaansa niin suuresti etten ikinä uskonut, että voitaisiin päätyä yhteen.

Ensimmäisenä huomasin hänen itsevarmuutensa. Olin itsekin sosiaalinen mutta ehkä kuitenkin vähän varautunut. Kadehdin sitä miten itsevarma mieheni oli ja miten hyvin hän kantoi itsensä. Itsensä ja about viisi kokoa liian isot vaatteensa, haha. Joonaksen kanssa oli tosi helppoa olla ja hän oli ja on edelleen tyyppi joka saa aivan varmasti kaikki hänen seurassaan olevat ihmiset tuntemaan itsensä erityisiksi.


Toki Joonas oli jo silloin komea, mutta hän on mielestäni itseasiassa yksi niistä miehistä jotka vain komistuvat vanhetessa. Joonas oli aina mielestäni söpö mutta se ei ollut se mikä minuun vetosi vaan nimenomaan se millainen hän oli ihmisenä. Komean ulkonäön huomasin itseasiassa vasta monta vuotta myöhemmin kun muut ystäväni alkoivat siitä minulle huomauttamaan.

Joonaksella on loistava huumorintaju ja se on ehdottomasti ollut yksi asia mihin olen rakastunut. Olen itsekin melkoinen vitsiniekka joten en usko, että voisin ikinä olla naimisissa ihmisen kanssa jonka kanssa ei voisi nauraa ja vitsailla. Minusta on tärkeää osata nauraa itselleen eikä ottaa elämää aina niin vakavasti.

Minuun teki myös vaikutuksen mieheni musikaalisuus. Uskon, että kovinkaan moni tyttö ei pistäisi pahaksi jos heistä kirjoitettaisiin lauluja tai, että mies opettelisi suosikkikappaleita ulkoa tätä varten. Minulla oli heti ensitapaamisen jälkeen pitkään Joonaksen laulua kännykkäni soittoäänenä.


Olen todennut monissa ihmissuhteissa, että tärkeintä ei ole se mitä toinen on sanonut tai tehnyt vaan se miltä hän on saanut sinut tuntemaan. Ratkaiseva tekijä siinä, että rakastuin mieheeni oli ehdottomasti se miltä minusta tuntui kun hän oli lähelläni. Minusta tuntui ja tuntuu edelleen siltä, että kaikki on kunnossa kunhan hän vain on siinä vierellä.


Hyvää ystävänpäivää kaikille! Kertokaa rakkaillenne, että he ovat tärkeitä joka päivä.

Kuvat: Satu Mali

torstai 8. helmikuuta 2018

Uutta ilmettä keittiöön

Asuntoomme rakennetaan tällä hetkellä julkisivuremontin yhteydessä parveketta. Olen asiasta enemmän kuin innoissani mutta uhrauksiakin tämän hankkeen eteen on jouduttu tekemään. Asuinalueellamme ei saa rakentaa parvekkeita kadulle päin joten ainoa varteenotettava sijainti parvekkeelle oli keittiön yhteyteen joka sijaitsee sisäpihalle päin.

Keittiömme on melko pieni ja nyt kun tilaa on täytynyt tehdä vielä parvekkeen ovelle niin vanhasta upeasta Intialaisesta kierrätyspuusta tehdystä ruokapöydästämme tuli auttamatta liian iso. Pöytä on kerännyt vuosien mittaan runsaasti kehuja ja olemme mieheni kanssa pitäneet siitä kovasti joten en voi sanoa etteikö pöydästä luopuminen harmittanut. Luovuimme tosin vain pöydästä hetkeksi, sillä laitoimme sen vinttikomeroon odottamaan aikoja jolloin sille taas olisi tilaa. Toisin sanoen mahdollisesti seuraavaa kotia, vuosien päästä.

Pöytä vietiin vintille jo useampi kuukausi sitten, koska remontin alkupuolella keittiöömme pystytettiin väliseinä joka poisti käytöstämme puolet keittiön tilasta. Ilman ruokapöytää eläminen on mennyt yllättävän helposti mutta pieni tänka på on tullut niinä iltoina kun ollaan kutsuttu ystäviä syömään ja muistettu vasta sen jälkeen, että eihän meillä tosiaan ole ruokapöytää minkä ääressä syödä. Pienellä luovuudella ruokavalinnoissa ollaan selvitty näistäkin tilanteista.


Nyt on jo kulunut joku aika siitä kun väliseinä poistettiin ja tilalla on nyt muovipressu seinänä ja täten tilaa taas ruokapöydälle. Tila ei edelleenkään ole mikään suuri ja pöydän valinnassa piti ottaa huomioon se, että mukava ominaisuus parvekkeessamme olisi se, että sinne pystyisi myös menemään ja kulkemaan keittiön kautta. Pyöreä pöytä tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta.


Pöydän piti kuitenkin olla halkaisijaltaan mahdollisimman pieni mutta kuitenkin tarpeeksi tilava neljälle henkilölle. Päädyin valkoiseen Ikean DOCKSTA -ruokapöytään joka on halkaisijaltaan vain hieman yli metrin. Olin nähnyt useasti ihmisten kaupittelevan tätä samaista pöytää alueemme Facebook kirpparilla ja päätin odottaa hetken josko se tulisi siellä vastaan ennen kuin suunnattaisiin Ikeaan. Muutaman viikon kyttäämisen jälkeen se tulikin. Pöytä sijaitsi korttelin päässä meistä ja 40€ hintaan. Puoli tuntia ilmoituksen bongaamisen jälkeen pöytä olikin jo käytössä meidän keittiössämme. Score.

Kun pöytä oli ostettu ja paikoillaan pystyin aloittamaan valaisimen hahmottamista. Tämän ostoksen tekeminen on ollut edessämme jo tämän parin vuoden ajan jonka olemme tässä asunnossa asuneet. Keittiössä on nimittäin ollut edellisten asukkaiden jättämä valkoinen riisipaperinen Ikean valaisin ja sen oli tarkoitus mennä vaihtoon samantien. Uusi valaisin ostettiin joku aika sitten mutta se ei vaan ole tuntunut oikealta joten sitä ei olla edes asennettu paikalleen.

Noin viikko sitten aloin etsimään lamppua aktiivisemmin ja nähdessäni Pholc -merkin Tage -lampun joku kolahti. Kävin tänään katsomassa lamppua vielä luonnossa ja vakuutuin siitä, että tämä lamppu olisi täydellinen meidän keittiöömme.


Huomaan joka vuosi tähän aikaan vuodesta, että sisustuskärpänen iskee. Tekisi mieli alkaa remontoimaan koko asunto ja keittiön lisäksi olenkin kylpyhuoneessa tehnyt pari muutosta. En malta odottaa kesää, että pääsen sisustamaan parveketta vaikkei siitä mitään isoa lasitettua parveketta tulekaan.

Kuvat: Pinterest.com

torstai 4. tammikuuta 2018

NYE

Hyvää Uutta vuotta 2018! Vuosi vaihtui ystäviemme Ainon ja Sampan tupareita viettäen. En yleensä fiilaa hirveästi uudenvuodenkemuja mutta pakko sanoa, että tällä kertaa oli jotenkin erityisen hauskaa. Niin hauskaa, että olimme Joonaksen kanssa kotona vasta seuraavana iltapäivänä. Silloin tietää, että on ollut hyvät juhlat. Kuka tietää, ehkä tämän uudenvuoden jälkeen alankin tykkäämään tästä juhlapyhästä. Haaveilen nyt, että viettäisimme seuraavaa vuodenvaihdetta ulkomailla.

Tästä vuodesta on muutenkin jo nyt hyvät vibat. Tänäkin vuonna olemme saaneet kunnian saada kutsut kolmiin häihin ja muitakin ihania asioita tapahtuu lähipiirissä. Kalenterissa viikonloput alkavat jo täyttymään ystävien näkemisillä enkä voisi kuvitella viettäväni aikaani paremmin. Vuosi 2018, bring it!

Kuvat: Aino Rossi

torstai 28. joulukuuta 2017

THANKFUL

Ensimmäistä kertaa vuosiin olen vapaalla välipäivien ajan ja saan keskittyä akkujen lataukseen loppuvuoden. Tuntuu hyvältä jättää taakse vuosi 2017 joka on ollut elämäni onnellisin ja samalla surullisin vuosi. Tuntuu hyvältä kääntää sivua ja aloittaa pian vuosi 2018 ja katsoa mitä hyvää se tuo tullessaan.

Nämä muutamat viimeiset päivät aion viettää lepäillen mutta myös pyhittäen aikaa läheisilleni. Haluankin kiittää heitä tästä vuodesta. Siitä, että he ovat olleet läsnä jakamassa ilot ja surut. Vuosi on ollut erittäin tunnerikas ja olen liikuttunut siitä miten läsnä perheeni ja ystäväni ovat olleet. On rikkaus olla näin hienojen ihmisen ympäröimänä.


Kiitos myös teille lukijoille hienosta vuodesta blogin puolella. Kiitos kun jaksatte seurata, kommentoida ja olla läsnä elämäni kiemuroissa. Blogini täytti muutama päivä sitten 9 vuotta mikä tuntuu ihan älyttömältä! Vuodet ovat menneet niin nopeasti ja olen kasvanut blogini aikana teinistä aikuiseksi. Kiitos, että teette tästä niin kivaa. Toivon kaikille iloa, onnea ja rakkautta vuodelle 2018, let's make it a good one!