torstai 31. maaliskuuta 2016

Living Room snapshots

Ensi viikolla on pitkästä aikaa tulossa sisustuspostausta blogiin yhden kivan yhteistyön merkeissä. Täällä on edelleen ihan samannäköistä kuin muutama kuukausi takaperin. Kaipaisin kevään kunniaksi tänne vähän jotain väriä. Vaaleanpunainen sohvatyyny kutkuttelee mielessä aika kovasti jo. Olen jopa saanut miehen ymmärtämään, että vaaleanpunainen on ihan okei yksityiskohtana sisustuksessa. Aiemminhan meillä on näytetty suoraan punaista valoa kaikelle mikä on vähänkään liian tyttömäistä.


Olen kuitenkin pikkuhiljaa hivuttanut pientä vaaleanpunaista sinne tänne. Ensin kirja kirjahyllyyn, sitten ruusut sohvapöydälle. Seuraavaksi siis se koristetyyny. Poikaystäväni osti tänään tuollaisen kultaisen ötökän kirjahyllyyn. Juuri sen vaaleanpunaisen kirjan viereen. Voiko tästä päätellä jotain? ;)

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Spring will come and so will happiness, hold on, life will get warmer

Tänään saan vihdoin hengittää pitkän viikonlopun jälkeen. Itse olin koko pääsiäisen töissä joten en herännyt tänään pirteänä valmiina uuteen viikkoon vaan nukuin pitkään ja edelleen olen vähän väsynyt.

Eilen töiden jälkeen mentiin Joonaksen kanssa Finlandia talolle kuuntelemaan Chris Cornellin akustista keikkaa. Isäni joka on todellinen musadiggari käy usein Joonaksen kanssa keikoilla ja nyt hän laittoi tuosta keikasta Joonakselle viestin perjantaina mutta liput olivat ikävä kyllä myyty loppuun. Joonasta vähän harmitti. Muutaman tunnin jälkeen isäni soitti Joonakselle ja kertoi, että oli netistä ostanut meille kahdelle liput joltain tyypiltä. Ihana iskä. Keikka oli ihan mieletön!

Keikalla viereemme istui mies ja hänen noin 8-vuotias tyttärensä. Sanoin Joonakselle, että "ihan niin kun mä ja iskä sillon kun olin pieni". Kävin lapsena usein iskän seurana eri keikoilla ja mä olen niin onnellinen, että tämä tapa on edelleen meidän tapa ja, että iskä on saanut Joonaksesta uuden kaverin noihin juttuihin sillä itse en ihan siitä rokimmasta rokista oikein innostu.


Tästä Acnen takista innostun senkin edestä sitten. Takki on ihan täydellinen. Tiedän jo nyt, että tämä takki kulkee mukanani vuosia, vuosia ja vuosia. Luultavasti paranee vain käytössä.

Tavallaan olen iloinen siitä, että saan ottaa käyttöön nyt tavallisen nahkatakkini ja kohta kevyempiä kenkiäkin mutta samalla olen vähän surullinen siitä, että tämä takki menee talviteloille. Aika menee toisaalta niin nopeasti, että ennen kun huomaankaan niin on taas niin kylmä, että saan laittaa tämän takin päälleni. Ompahan jotain hyvää mitä odottaa sitten kun kesä on ohi, haha!

Takki Acne // Collegepaita Filippa K // Farkut Topshop // Kengät Nike // Laukku Lindex // Aurinkolasit Céline

Kuvat: Aino

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Easter

Hyvää pääsiäistä! Mä todella yritin pääsiäisen kunniaksi pukeutua muuhun kuin mustaan mutta epäonnistuin aika hyvin. Harmaa neule oli tarpeeksi värikäs. Ehkä värit ei vaan ole mun juttu.

Pääsiäistä meillä ei vietetä oikeastaan mitenkään. Tänään herätessäni sain yllärinä poikaystävältäni Kindermunan, mutta se oli oikeastaan kaikki pääsiäiseen liittyvä meidän osalta. Päivällä käytiin Joonaksen äidillä kahvittelemassa. Ainiin, syötiin me myöhemmin lammastakin kebabin muodossa Eerikin pippurissa. Aika juhlavaa siis!


Tämä IROn harmaa neule on niin ihanan lämmin, että sen kanssa uskalsin ensimmäistä kertaa tälle keväälle pukea nahkatakin ja tarkenin todella hyvin. Ainoa huono puoli tässä neuleessa on se, että paksusta materiaalista huolimatta korkeavyötäröisten farkkujeni vyötärölinja näkyy aina rumasti läpi. En tiedä johtuuko se siitä, että Dr. Denimit venyvät aina käytössä niin paljon, että vyötärölinjakaan ei sitten ole ihonmyötäinen. Tykkään älyttömästi noista Dr. Denimin farkuista juuri korkean vyötärön ansiosta mutta täytyy kyllä sanoa, että housut venyvät todella nopeasti käytössä ja värikin kulahtaa. Jos teillä on jotain farkkuvinkkejä näiden tyylisistä kestävistä housuista niin otan mielelläni vastaan!

Usko kevääseen on tämän aurinkoisen päivän jälkeen hieman korkeammalla ja kenties kohta voi jo sanoa talvitakeille kokonaan heipat ja ottaa avokkaatkin käyttöön. ;)

Nahkatakki All Saints // Neule IRO // Farkut Dr. Denim // Laukku Mulberry // Kengät Acne // Aurinkolasit Ray-Ban

torstai 24. maaliskuuta 2016

On my mind: Bomber jacket

Mulla on ristiriitainen fiilis Bomber -mallisia takkeja kohtaan. Oikea viha-rakkaussuhde. Olen rakastanut niitä jo vuosia ja lainaillut Joonaksen takkeja aina välillä. Tänä keväänä takit ovat kuumempia kuin koskaan ja niitä näkee ihan kaikkialla. Itse saan kylmät väreet tosin siitä, että jengi käyttää vuorittomia takkeja jo nyt kun ulkona on vielä pakkasta.

Mustat ja oliivinvihreät takit näyttävät mielestäni mielettömältä mutta samalla mua ehkä vähän ärsyttää, että jokaisella vastaan tulevalla teinillä on sama takki päällä. Siis ihan jokaisella. Jos kolme teiniä kävelee vastaan niin heillä kaikilla on vihreä bomber, mustat pillifarkut jossa on halkiot polvissa, nilkat on jätetty paljaaksi ja jaloissa on valkoiset matalavartiset Converset. Yleensä on vielä musta crop-toppi takin alla. Kaikilla kolmella.

Ehkä vähän turhaa yleistystä mutta Helsingin keskustassa olen huomannut tällaisen ilmiön. Oltiinko me 10 vuotta sitten teineinä yhtä pahoja klooneja toisistamme?


Ymmärrän sen kun ihmiset puhuu siitä, että blogit on mennyt pelottavan paljon siihen suuntaan, että kaikki omistaa samat asiat. Sehän on itsestään selvää, että blogissa näkyvät tuotteet kiinnostavat ihmisiä. Se on yksi blogien tarkoitus, inspiroida muita. Itse en kuitenkaan ikinä ostaisi tuotetta pelkästään siksi, että se on muillakin. Siksi, että se olisi tällä hetkellä jotenkin in. Onhan se nyt todella tylsää jos kaikilla on samat vaatteet, samat laukut, sama sisustus ja syövät samaa ruokaa. En kuitenkaan näe mitään syytä olla ostamatta jotain vain siksi, että "kun muillakin on". Jos jostakin tykkäät aidosti niin osta se. Kunhan se sopii sinun tyyliisi ja ostat sen siksi, että se sopii sinusta sinulle etkä sen vuoksi, että kaikilla muillakin on nyt sellainen.

Joko te ootte hankkinu tämän kevään IT-takin?

Jos ette, kannattaa kurkata TÄÄLTÄ!

Kuvat: Pinterest.com
Postaus sisältää mainoslinkin.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Acne Studios Velocite

Welcome, Acne Studios Velocite jacket! Tästä takista on haaveiltu vuosia ja olen valehtelematta käynyt silittelemässä tätä takkia Stockmannin Acnen osastolla melkein kerran viikossa jo pidemmän ajan. Hauskaa tässä on se, että aina kun olen tätä käynyt katsomassa ja sovittelemassa minua on palvellut sama myyjä.

Reilu kuukausi sitten kun vihdoin kävelin säästöpossuni ja takin kanssa kassalle myyjän ilme kirkastui ja hän sanoi "onko tänään vihdoin juhlapäivä". Vastasin, että voi kyllä tänään on se päivä! Hauska yhteensattuma oli myös se, että myyjä kertoi sen olevan hänen viimeinen työpäivänsä kyseisessä firmassa joten tulin juuri oikeaan aikaan ostamaan takin!


Sain takin osittain vanhemmiltani valmistujaislahjaksi ja osittain maksoin tämän säästöilläni. Tämän ostoksen jälkeen aloitinkin shoppailulakon enkä olekaan tämän jälkeen tehnyt yhtäkään ostosta. Mulle tuli fiilis, että koska sain ostettua unelmieni takin ja jotain mitä olen niin kauan halunnut en tarvitse mitään muuta. En pitkään aikaan. Myin heti kolme takkia poiskin, koska kun minulla on tämä talvitakki en hirveästi muita tarvitse. Takki on ihan täydellinen ja niin ihanan lämmin. Enemmän minun tyyliseksi takki ei tästä mene! Nahkatakkinen tyttö for life.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Pants

Käytän melkein päivittäin mustia pillifarkkuja ja olen haaveillut vaihtelun vuoksi myös hyvin laskeutuvista leveälahkeisista housuista. Ostin viime vuonna tämän tyyliset housut mutta ne olivat ihan surkeaa laatua. Kerran käytön jälkeen olivat niin rypistyneet, että edes päivittäinen silittäminen ei olisi auttanut. Reilu kuukausi sitten löysin sopivat. Nämä housut eivät rypisty vaikka kuinka yrittäisi. Housut ovat Tiger of Swedenin ja ne näyttävät mielettömiltä etenkin korkkareiden kanssa. Eilen päädyin laittamaan jalkaan ihan tennarit sillä kävelyä oli luvassa paljon. Odotan kevättä kun voin alkaa käyttämään näitä housuja avokkaiden kanssa.

Takki Marimekko // Housut Tiger of Sweden // Huivi Acne // Laukku Valentino // Kengät Vans

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Tuparit

Home is where love resides, memories are created, friends always belong and laughter never ends. 

Meillä vietettiin viikonloppuna tupareita ja koti olikin ihan täynnä kun saatiin molempien ystävät samaan aikaan juhlimaan. Tunsin koko illan itseni niin onnekkaaksi, että elämässä on näin hyviä tyyppejä. Elän vieläkin ihan vaaleanpunaisen pilven päällä enkä edes halua tulla täältä alas.


Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että mä en ollut vastuussa tarjoiluista vaan, että Joonas teki oikeastaan kaiken. Leipoi kakunkin. Mä laitoin sydäntikkuja kaikkialle, se oli mun homma.


Saatiin blogin kautta maahantuojalta kaksi laatikkoa G.H. Mumm -shampanjaa kihlauksen kunniaksi jota tarjoiltiin sitten ystävillemme. Shampanja maistui ja tunnelma oli todella mahtava. Ystäviä, ruokaa ja musiikkia. Sormusten ihailua ja paljon halauksia. Miten voisi pyytää mitään enempää?


Kiitos kaikille jotka olitte juhlimassa meidän uutta kotia ja kiitos ihan mielettömistä lahjoista. Kiitos! <3

torstai 17. maaliskuuta 2016

Shine bright like a diamond

Kiitos ihan mielettömästi onnitteluista edellisessä postauksessa. Viikonloppuna puhelimeni piippasi taukoamatta kun ystävämme ovat lähetelleet onnitteluviestejä ja tunnen itseni todella onnekkaaksi sillä minulla on maailman ihanimman miehen lisäksi myös maailman parhaat ystävät. Mitään kihlajaisia me ei haluta järjestää mutta onneksi ystävämme tulevat lauantaina meille juhlimaan tupareita niin voidaan samalla sitten kohottaa malja uudelle kodille ja tälle.

Mä olen ehkä siitä poikkeuksellinen tyttö, että en ole koskaan sen enempää miettinyt omia häitä. Meidän tarkoituksena on astua alttarille kesällä 2017 joten blogiinkin varmasti kirjoitan ajatuksia ja suunnitelmia mutta tällä hetkellä voin kertoa, että olen aivan pyörällä päästä ja elän vain pienessä rakkauskuplassa vaaleanpunaisen pilven päällä.

Sormuksesta tulikin jo kysymyksiä ja kuvia toivottiin ja mä todella mielelläni esittelen tämän mun aarteen. En olisi ikinä osannut valita itselleni näin kaunista sormusta. Luulin aina, että haluaisin yhden isomman sormuksen ja siihen kaveriksi sitten siromman sormuksen. Tuijottelen tätä sormusta kun kävelen kadulla ja aina välillä säikähdän, tarkistan sormeni ja totean "huh, on se edelleen tallessa".


Eilen kun käytiin ruokakaupassa käytiin huvin vuoksi viereisessä kultasepänliikkeessä katsomassa, että millainen sormus sopisi vihkisormukseksi ja sovitellessani niitä isompia sormuksia totesin, että ei ne ole yhtään mua. Ei ne näyttänyt yhtään hyvältä mun sormissa. Tuota asiaa pitää siis harkita kovasti mutta luulenpa, että päädyn hyvin kapeaan sormuksen tämän kaveriksi.

Olen ihan häkeltynyt siitä, että Joonas osasi valita oikean kokoisen sormuksen. Tiesin, että hän varmasti valitsee kauniin sormuksen joten siitä mulla ei ollut huolta mutta se, että se olisi sopiva huoletti. En edes itse tiedä minkä kokoinen nimettömäni on. Joonas ei kuulemma stressanut tätä lainkaan sillä hän oli tarkkailut sormiani ja sanoi, että hänen pikkurillinsä ensimmäinen nivel on samankokoinen kun minun nimettömäni. En edelleenkään tiedä minkä kokoinen sormeni on milleissä mutta mä nostan hattua tulevalle aviomiehelleni tästä tarkkailusta ja kekseliäisyydestä.


Ensi viikolla viedään sormukset kaiverrettavaksi ja olen niin onnellinen siitä, että Joonaskaan ei halunnut mitään ihan perinteistä kaiverrusta ja hänen ajatus sormuksiin kaiverretaankin. Mä olen niin onnellinen.

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Lupaan olla sun

Noin yksitoista vuotta sitten tapasin pojan joka oli mielestäni hauskin, hyväsydämisin ja coolein ihminen jonka olin koskaan tavannut. Meillä klikkasi ja meistä tuli nopeasti parhaita ystäviä. Monta vuotta oltiin ystäviä ja mä kävin usein Vantaalla Joonaksen perheen luona ja Joonas kävi pari kertaa Oulussakin mun perheen luona.

Ensimmäisen kerran vuonna 2007 kun Joonas oli tulossa mun luo Ouluun sain puhelun puoli tuntia ennen kun mun oli aika mennä Joonasta vastaan juna-asemalle: "Tota, tässä junassa tuli just kuulutus, että tämä on intercityjuna Seinäjoelta Helsinkiin". Voi kyllä, Joonas oli Helsingissä astunut väärään junaan ja matkustanut toiselle puolelle Suomea. Hän joutui matkustamaan takaisin Riihimäelle asti, vaihtaa junaa Tampereella ja aamuyöstä vuorokauden matkustamisen jälkeen hän oli vihdoin Oulussa.

Pari vuotta myöhemmin Joonaksen jalka murtui pahasti ja hän ei pystynyt käymään töissä joten hän soitti mulle, että voisiko hän tulla meille. Pari päivää myöhemmin hän oli jo junassa matkalla Ouluun ja tällä kertaa ihan oikeassa junassa. Olin niin iloinen siitä, että Joonas oli tulossa käymään, että järjestin keskellä viikkoa juhlat kotona ja seuraavana päivänä kukaan lukioluokastani ei ollut mennyt kouluun. Voi noita vuosia!

Monet oli sitä mieltä, että me ollaan kuin luodut toisillemme mutta selittelin aina, että en voisi kuvitellakaan, että me seurusteltaisiin. Muistan miten yksi viikonloppu kun olin taas Vantaalla ja äänitin kavereille Joonaksen laulua ja samalla äänitteelle tallentui sitten mun vitsillä sanotut sanat "sä oot mun tuleva poikaystävä".

En ikinä uskaltanut ajatella, että niin oikeasti tapahtuisi. Kaikki muuttui kun vihdoin asuttiin samassa kaupungissa vuosia myöhemmin.

Neljä vuotta sitten tajusin olevani älyttömän onnekas, että tämä pojasta mieheksi kasvanut tyyppi jota ihailen, rakastan ja arvostan maailmassa eniten rakastaa myös mua. Me muutettiin saman katon alle ja perjantaina mun unelma kävi toteen kun Joonas kosi.

Mä oon aina sanonut, että mun elämäni romanttisin hetki oli kun olin 15-vuotias ja menin Vantaalle  ja kokiksi opiskeleva Joonas oli tehnyt kanakeittoa mulle. Söin kanakeittoa ja Joonas otti kitaran, istui mun viereen ja lauloi Ronan Keatingin "When you say nothing at all" -biisin. Tuo kanakeitto on muuten edelleen Joonaksen bravuuri.

 Mä luulin aina, että tota on mahdotonta päihittää mutta sillä hetkellä kun Joonas otti kitaran käteen ja alkoi laulamaan Nopsajalan Lupaan olla -biisiä, mun kyynelkanavat aukesivat täysin. Biisin jälkeen Joonas tuli mun luo, otti kädestä kiinni ja puhui kauniimmin kuin kukaan on mulle ikinä puhunut, polvistui ja avasi sormusrasian mun edessä. Mä en edes muista mitä mä vastasin, koska itkin niin paljon ja olin onnesta ihan sekaisin.

Mä en löydä edes sanoja sille miten rakastunut ja onnellinen mä oon. Joonas, mä lupaan olla sun.

torstai 10. maaliskuuta 2016

Kitty

Mä olen sellainen ihminen, että ostan aika harvoin vaatteita tai asusteita. Varmasti riippuu ihan keneen vertaa mutta ainakin moniin kavereihini verrattuna ostan vähemmän enkä näe mitään syytä miksi viikottain tai edes kuukausittain pitäisi ostaa uusia vaatteita. Osittain siksi, että vihaan "turhaa rojua" kotona mutta myös siksi, että haluan säästää niihin vaatteisiin ja asusteisiin mistä unelmoin. Ihan kivat vaatteet eivät sykähdytä millään tavalla. Yleensä säästän rahaa aina matkoihin ja siellä saatan sitten ostaa vähän enemmänkin. 

Nyt viime reissulla ei osteltu kovinkaan paljoa miehen kanssa ja sen kertoo jo se, että matkalaukkuun tuli takaisin lähtiessä vain neljä kiloa lisää painoa ja ostettiin sentään aterimia jotka painavat jo itsessään aika paljon! Laatu todellakin korvaa määrän meidän taloudessa. 


Marraskuussa kirjoitin vaatekaappini uudistusprojektista ja olen nykyään hurjan tyytyväinen sen sisältöön. Olen tarkempi nykyään materiaalien suhteen ja välttelen kaikkea mikä rypistyy helposti, sillä olen maailman laiskin silitysraudan käyttäjä. Hyvistä materiaaleista tehdyt vaatteet myös istuvat paremmin ja ovat pitkäkestoisempia käytössä joten maksan mielelläni vähän enemmän esimerkiksi täydellisesti laskeutuvista rypistymättömistä housuista joita voin käyttää vuosia. 

Voisin joskus tehdä postauksen hankinnoista jotka ovat olleet parhaita vuosien aikana. Minulla on useampia vaatteita/asusteita joista ajattelen joka kerta kun laitan ne päälle, että "olipa tämä hyvä ostos". Ei väliä, että olenko käyttänyt sitä useamman vuoden niin ajattelen silti niin joka kerta. 

Olen ollut nyt pari viikkoa täydessä "shoppailulakossa" ja tarkoitus olisikin pysyä toukokuuhun asti täysin ostelematta mitään ja ainoastaan kerryttää matkakassaa. Saan helposti ostomorkkiksia, vaikka ostaisin jotain mihin olen kauan säästänyt. Mä huomaan, että nykyään usein kun ostan jotain mulla on pakonomainen tarve laittaa vaatekaapista jotain kiertoon. Pelkästään viime viikon aikana myin Facebookin kierrätysryhmässä kolme takkia, kengät ja yhden laukun. Se on ihan mahtava tunne kun saa lisää tilaa vaatekaappiin. 


Tuntuu hassulta puhua ostoksien vähentämisestä ja silti esitellä ostoksia kahdessa peräkkäisessä postauksessa mutta nyt täytyy myöntää, että nämäkään Charlotte Olympian Kitty -kengät eivät ole ihan vasta hankittu mutta innostuin kuvaamaan niitä nyt. Olen haaveillut näistä kengistä vuosia ja nyt vihdoin ne ovat minun. Odotan kevättä, että pääsen laittamaan avokkaat jalkaani ulkonakin. Nämäkin kengät ovat osa "järkevämpi vaatekaappi"-projektiani sillä ihailen aina korkeita korkoja mutta ne jäävät usein käyttämättä joten jätän ne suosiolla kauppojen hyllyille. Nämä avokkaat pääsevät ihan varmasti kovaan käyttöön.

Blogissa on ollut hiljaisempaa asukuvien suhteen siksi, että en yksinkertaisesti ole ollut valoisaan aikaan kotona ja jos olen niin poikaystäväni joka yleensä ottaa asukuvani on ollut töissä. En siis ole raskaana tai muutakaan jännää mitä jotkut ovat päätelleet ehkä juuri kuvien puutteen vuoksi. Edelleen mennään samoissa mitoissa kuin aina ennenkin mutta en vain ole löytänyt yhteistä aikaa asukuvien otolle, nimimerkillä viime yhteisestä vapaapäivästä yli kuukausi eikä sellaista ole ennen ensi viikon viikonloppua luvassa. Tällaisia postauksia johon en tarvitse kuvaajaa on siis luvassa varmaan enemmän tässä lähiaikoina. 

Välillä on mun mielestä todella tervettä pohtia omaa ostokäyttäytymistä ja miettiä, että miksi ostaa jotain. En sano, että kaikki ostokset pitäisi tehdä tarpeen vaatiessa mutta on ihan hyvä tiedostaa millainen kuluttaja itse on. Huh, tulipa pitkä teksti, tarkoituksena oli vain esitellä kenkäni. 

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Story about The Skirt

Vuosi sitten San Franciscon Neiman Marcus -tavaratalossa näin kauniin mustan tyllihameen. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä mutta hinta oli ihan järkyttävä joten otin kännykällä kuvan hameesta ja sanoin poikaystävälleni, että metsästän tämän hameen vielä Suomesta käsin itselleni sitten kun on parempi rahatilanne. Silloin jo mietin, että käytän hametta sitten omissa valmistujaisjuhlissani. Etsin hametta jokaisesta nettikaupasta joka merkkiä myi mutta se oli kaikkialta loppuunmyyty.

Abu Dhabin lomallamme hame palasi mieleeni ja kävin monet liikkeet läpi mutta Elizabeth and James -merkin tämän vuoden mallistoon kuului vain sama hame valkoisena. Valkoinen oli myös sievä mutta mustan ollessa lempivärini oli se minun tyyliini parempi vaihtoehto. Sanoin jo poikaystävälleni, että jos se jostain vain löytyy niin olen valmis maksamaan siitä normaalin hinnan, vaikka se kirpaisisi.

Viimeinen lomapäivä vietettiin Dubaissa ja, koska Dubai mall ei ollut oikein mieleemme päätimme lähteä metrolla kohti Mall of emiratesia. Tämä ostoskeskus oli enemmän mieleeni ja täältä löytyi mm. All Saints, Balenciaga, Céline, Charlotte Olympia ja Harvey Nichols -tavaratalo.


Harvey Nichols tavaratalossa käytiin kaksi kerta parin tunnin sisään ja molemmilla kerroilla lähdettiin ostoksien kanssa ulos joten paikka todettiin todella hyväksi. Toisella kerralla kysyin varovasti myyjältä, että olisiko heillä vielä mitään alennuksessa olevia tuotteita jäljellä ja hän ohjasi meidät kerroksen takaosaan jossa oli vielä muutama rekki, suurinosa -25% -alennuksella.

Siinä sitten vaatteita katsellessa yhtäkkiä edessäni oli musta tyllihame. Ei mikä vaan tyllihame vaan nimenomaan the one and only Elizabeth and Jamesin musta tyllihame. Ainoa kappale ja minun kokoni. Siinä vaiheessa tuijotin vain suu auki ja päätin, että ihan sama paljon sen hinta on niin minä ostan sen. Sovitin sitä ja kysyin myyjältä, että paljonko siinä on alennusprosentti. Siis te ette voi edes kuvitella innostustani kun myyjä kertoi sen olevan -60% -alennuksessa. Ei mulla ole ikinä ollut näin hyvää tuuria ostoksien kanssa ja nyt hame odottaa vaatekaapissa kiltisti valmistujaisjuhliani. Matkalaukussa olon jälkeen vaatii pientä silitystä mutta ahh, se on vaan niin täydellinen. Muhkea ja kaunis.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

ACO NAIL POLISH REMOVER


Mulla on pelkkiä hyviä kokemuksia apteekkimerkki ACO:sta ja itseasiassa ostan aina tältä merkiltä esimerkiksi itseruskettavani. Vähän aikaa sitten sain pressitoimistolta testiin ACOn kynsilakanpoistoaineen sekä kynsienvahvistajan. En voi olla ainoa jonka mielestä pakkaukset on todella ihanat? Vaaleanpunaista, hempeää ja tyylikästä. Mä valitsen usein kaupassa tuotteet ihan puhtaasti ulkonäön perusteella ja tämä paketti vie kyllä potin sarjassa "best looking nail polish remover ever". Tuotteenakin tämä puhdisti kynnet vaivattomasti ja hyvin.

Mulla on viimeaikoina ollut ongelma katkeilevien kynsien kanssa joten odotan innolla, että auttaako tämä Nail strengthener tähän ongelmaan. Kyseessä on siis neste joka levitetään koko kynnelle kynsilakkamaisesti ja annetaan kuivua. Tämä tuote ei tee kynsistä kivikovia niin kuin monet vastaavat tuotteet, en vielä tiedä onko se hyvä vai huono asia. Plussaa siitä, että tuote on täysin hajusteeton!

Tuotteet saatu kokeiluun blogin kautta.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

My favorite weather is bird chirping weather



Vitsi mikä kevätfiilis! Mittari näyttää nollaa ja aurinko paistaa. Fiilis on heti paljon energisempi. Silmäni alkaa jo tykkäämään kaikista vaaleista vaatteista kaupoissa. Valkoinen, beige ja vaaleanpunainen näyttää niin raikkailta mutta who am I kidding, mun lempiväri on musta. Kesät, talvet, keväät ja syksyt. Uusi takkini on talvitakki joten otan vielä viimeiset ilot irti siitä ennen kun kevät tulee kunnolla. Takkini ansaitsee ehdottomasti oman postauksen vielä, mutta nyt halusin jakaa nämä aurinkoiset kuvat jotka napattiin minuutissa kun Joonas oli matkalla töihin. Kelatkaa, että nyt on jo maaliskuu!