lauantai 19. elokuuta 2017

Be someone's YES



With every breath I take. Today, tomorrow, always.

Kuvat: Satu Mali

perjantai 18. elokuuta 2017

The morning when I got my fairytale. The day when my princess dream came to life, I got my prince and happily ever after.

Lauantai 5.8.2017 oli elämäni onnellisin päivä. Heräsin rauhallisena klo 8.00 neljän parhaan ystäväni vierestä. Olin yhtä rauhallinen kuin edellisenä iltana kun makasimme tyttöjen kanssa siskonpedissä, katsoimme Sinkkuelämää -elokuvaa telkkarista ja joimme viiniä. Tytöt taisivat vähän hämmentyä omaa Zen -tilaani ja pakko myöntää, että yllätin itsenikin.

Edellisenä iltana lopetin hyvissä ajoin säätiedotusten seuraamisen ja totesin, että tuli mitä tuli, päivästä tulee joka tapauksessa mahtava. Olin kuitenkin helpottunut aamulla kun tytöt avasivat verhot ja huusivat, että ulkona paistaa aurinko. Aamulla söimme rauhallisesti aamupalaa ja jäätiin itseasiassa jo aamiaisen kohdalla vähän jälkeen aikataulusta, hups.


Aamiaisen jälkeen ihana kaasoni Aino teki kampaukseni jonka jälkeen ystäväni Inka Manninen tuli tekemään meikin. Näissä vierähtikin nopeasti monta tuntia ja sitten olikin jo kiire. Olen aina ihmetellyt morsiamia jotka heräävät hääpäivänään kukonlaulun aikoihin mutta nyt mä ymmärrän. Olisin mielelläni ottanut aamuumme pari tuntia lisäaikaa.

Tyttöjä meikkaamaan tuli onneksi toinen meikkaaja ja kampauksia tekemään ystäväni Jassu.

Meikkini aikana yksi kaasoistani kävi hakemassa kukkakaupasta hääkimppuni sekä tyttöjen rannekukat ja hänen palattuaan tuli päivän pahin adrenaliinikuohu. Kimppu oli noin neljä kertaa pienempi kuin mitä olimme tilanneet. Tytöt soittivat kukkakauppaan ja sieltä ehdotettiin reklamoimista maanantaina. Tässä vaiheessa tartuin itse puhelimeen ja kerroin vihaisena, että vihkiminen on kahden tunnin kuluttua, että nyt ei maanantait oikein käy. Saatiin aivan älyttömän huonoa palvelua ja mua harmitti erityisesti siksi, että olen ollut tämän kukkakaupan uskollinen asiakas jo vuosia.

Valokuvaajamme Satu ja yksi kaasoistani lähti sitten kohti kukkakauppaa ja tilanne päättyi sillä tavalla, että kuvaajamme lopuksi liikkeessä lisäsi kukkia ja vihreää kimppuun, että siitä saatiin edes jotenkin siedettävä ja tilaamamme kimppua vastaava.


Kukkakatastrofin jälkeen hengitin pari kertaa syvään ja totesin, että minähän en anna tällaisten asioiden vaikuttaa päivääni ja avasin shampanjapullon. Sen tarpeessa olin. Olin hankkinut meille Lansonin White Label -pullon joka sopi mielestäni täydellisesti hääaamuun. Lasilliset kruunasivat pienet hattarapallot. En osannut odottaa, että hattara sulaisi shampanjaan odotellessa mutta itseasiassa se toi todella kivan maun.

Tässä vaiheessa luin myös Joonakselta saadun kortin ja kirjeen. Kannessa luki "See you at the altar" ja kyyneleet virtasi jo siinä vaiheessa. Sitten piti vielä lukea kirje. HUH.


Meidän oli tarkoitus tyttöjen kanssa mennä ulos ottamaan kuvia yhdessä ennen vihkimistä mutta aikataulu meni pahasti pieleen ja aika kului aivan liian nopeasti. Kohta meillä oli jo kiire laittaa hääpukua päälle. Niin kiire, että huomasin ulos lähdettyäni, että alushame puuttuu. Ihmettelin ja kauhistelin, että voiko tämä mekko päällä oikeesti olla näin vaikea kävellä ja sitten se iski minuun, alushame puuttui. Tytöt kävivät sen onneksi hakemassa kotoamme ja puin sen kirkon laittautumishuoneessa päälle.

Kiire tuli mutta silti en voinut lakata hymyilemästä. Pian kävelisin alttarilla Joonasta kohti ja sanoisin parhaalle ystävälleni, elämäni rakkaudelle tahdon. Voisiko mikään pilata sitä?


Hääaamun aikana ajattelin useasti, että miten olisinkaan pärjännyt ilman neljää kaasoa. Näitä upeita ystäviä. Miten kukaan pärjää vähemmällä, haha. Olo oli todella kiitollinen ja siunattu.

Tämä oli ensimmäinen osa häistämme. Näitä on tulossa lisää ja monta. Kuvia sain kuvaajalta yli 900 kpl. Kiitos Satu, you truly are the best! <3

Kuvaaja: Satu Mali

torstai 17. elokuuta 2017

Back to reality

Kesälomani on ohi ja tänään on aika suunnata takaisin töihin. Olo on vähän hämmästynyt siitä mihin tämä kesä oikein meni. Kesä on ollut minulle ikimuistoinen ja ainutlaatuinen joten on kai ihan normaalia, että tuntuu vähän oudolta palata takaisin arkeen ja töihin?

Samalla tuntuu hyvältä, että syksy tulee ja sen mukana omat siistit juttunsa. Syksy on aina sellainen uusi alku ja etenkin meille nyt kun me häiden jälkeen palaamme arkeemme miehenä ja vaimona. Laitetaan yksi sukunimi ulko-oveemme. Mikään ei ole muuttunut mutta samalla kuitenkin kaikki. En edes itse ymmärrä vielä tätä kaikkea.

Häämatka vol 1. on takana päin ja tästä upeasta ja rentouttavasta lomasta kirjoitan myöhemmin enemmän.


Arvatkaa muuten mitä. Lähdemme vielä tämän vuoden puolella toiselle, pidemmälle häämatkallemme. Arvauksia kehiin, mihin luulette että matkustetaan?

keskiviikko 16. elokuuta 2017

IT'S A BOY!

Te blogini lukijat varmasti tiedätte miten paljon ja kauan olen haaveillut Chanel Boy Bagistä. Voitte nyt vain kuvitella ilmeeni kun sain sen huomenlahjaksi mieheltäni herättyämme ensimmäistä kertaa avioparina häiden jälkeisenä aamuna.

Ennen vanhaa huomenlahjan tarkoitus oli turvata vaimon toimeentulo mahdollisen leskeksitulon jälkeen, lahja oli säädetty lailla ja se saattoi olla esimerkiksi lehmä, torppa tai rahaa. Nykyään ei ole ihan noin syvällistä tarkoitusta lahjalla mutta ainakin minä joka rakastan lahjojen antamista, tykkään tästä perinteestä. Minä olen niin kiitollinen siitä, että mieheni halusi antaa minulle unelmieni laukun josta olen haaveillut koko meidän yhdessäolon ajan. Ihan sanoinkuvaamattoman kiitollinen.


Elämäni poika, Old medium, Calf skin & Ruthenium hard wear.

Huomenlahja on kai enemmän miesten juttu vaimoille mutta tasapuolisuuden nimissä myös minä halusin tietysti ostaa lahjan Joonakselle. Ajatuksella valittu, kaiverruksella varustettu, arvokkaampi kello koristaa nyt rakkaan aviomieheni rannetta.

perjantai 11. elokuuta 2017

Honeymoon

Tuore aviomieheni (miten hyvältä tuntuukaan vihdoin sanoa noin!) nukkuu vieressäni joten nyt on oiva aika päivittää hieman blogia. Saavuttiin aikaisin keskiviikkoaamuna Zakynthoksen saarelle ja meidän upeaan All-inclusive viiden tähden hotelliin jollaisesta me ollaan vain voitu unelmoida.

Alunperin meidän piti tulla vasta keskiviikkoiltapäivällä mutta lentojen vaihduttua meidät vastaanotti klo 7.00 upein auringonnousu jonka olen koskaan nähnyt ja äärimmäisen ystävällinen hotellin henkilökunta joka järjesti meille heti huoneen jossa saimme nukkua päivään asti kun odottelimme, että isompi huoneemme valmistuisi. Tällaista ystävällisyyttä ja ymmärrystä en ole kohdannut monessa paikassa.

Meillä on upeasti sisustettu huone jonka terassilta pääsee suoraan pulahtamaan uima-altaaseen ja josta avautuu suora merinäköala. Viereisessä huoneessa asuu sattumalta hotellin ainoa toinen Suomalaispariskunta, jotka ovat myös häämatkalla ja he ovat menneet jopa samana päivänä naimisiin kuin me! Ollaankin bondattu heidän kanssa täysin.

Vaikka tämä onkin meidän lyhyempi häämatkamme, ja se pidempi on tulossa joskus tulevaisuudessa, on tämä matka ollut tähän asti unelmiemme täyttymys ja ollaan tunnettu joka ilta valtavaa kiitollisuutta siitä, että täällä me ollaan ja juurikin toistemme kanssa. Pitkä matka ollaan kuljettu yhdessä ja silti se matka on vasta alussa.


PS. Ollaan viihdytty täällä Resortilla niin hyvin, että kummallakaan meistä ei ole mitään käsitystä millainen tämä saari on ja Kreikkaakin ollaan opittu vain yksi sana: "Jamas!" ja se tarkoittaa kippis.

tiistai 8. elokuuta 2017

I still fall for you everyday

Viime viikolla muutama päivä ennen häitä yövyimme Joonaksen kanssa Hotel Kämpissä sviitissä ja se oli täydellinen irtiotto meille juuri ennen suurta päiväämme. Olimme varanneet hieronnat Spasta ja tunnelma oli muutenkin todella yleellinen.

Valokuvaajamme Satu Mali yritti ylipuhua minua huomenlahjakuvauksilla ja kerroin, että ne eivät ole oikein minun juttuni. Kaikki tavallansa ja ihailen aina muiden rohkeiden naisten kuvia mutta minä henkilökohtaisesti halusin antaa Joonakselle lahjaksi jotain muuta kuin kuvia minusta. Ehdotin, että otettaisiin kuvia Kämpissä mutta niin, että me molemmat olisimme kuvissa. Rakkauskuvia. Nämä ovat varmasti rohkeimmat kuvat mitä minusta tullaan ikinä ottamaan ja näkemään, mutta Satu onnistui mielestäni täydellisesti pitämään kuvat hyvien rajojen sisäpuolella eikä kuvista tullut mauttomia. Valokuvat ovat taidetta, jotka kertovat tarinaa.


Lisää kuvia voitte nähdä Satu Malin blogissa. Kiitos Satu tästä kokemuksesta, meillä oli niin hauskaa.

Meikki: Anni Collan / Giorgio Armani